Vampirismi

Joku paskavammainen käsitys wnb-vampyyrista.


Oikea vampyyri.


Vampirismi ei ole rotu vaan tartuntatauti, ja tämän taudin kantajia kutsutaan vampyyreiksi. Tartunnan saanut luokitellaan kuitenkin omaksi rodukseen vaikkakin henkilö on silti omassa alkuperäisessä rodussaan eikä muutu siitä ulkonäöllisesti paljoakaan, sillä veretyksen viimeisen vaiheen jälkeen vampirismiin sairastunut ei vanhene enää päivääkään fyysiseltä olemukseltaan.
Tietyt rodut, kuten kääpiöt ja örkit ovat immuuneita vampirismille. Myöskään hyvin pyhiä rotuja ei voi verettää, tai täyspäiväistä lykaania jonka puremisen jälkeen itse vampyyri saa susimaisia piirteitä sillä eläinveri on voimakkaampi kuin vampyyrin "sylki."



Veretys:

Veretyksesssä (yleensä) ihminen joutuu vanhan täysvampyyrin puremaksi, sillä heikommat tai vähävampyyrit eivät kykene verettämään. Veretyksen jälkeen vampyyri jättää uhrinsa rauhaan, ja tässä vaiheessa ainoita merkkejä tartunnasta ovat pahoinvointi sekä pienet pistojäljet kaulassa. Uhri kuitenkin tuntee jo tässä vaiheessa suurta yhteyttä verettäjäänsä.

Pari päivää pureman saanut henkilö alkaa muuttua ulkonäöllisesti. Hänen ihonsa kalpenee, koska veri ei enää kierrä yhtä aktiivisesti pikkuhiljaa kuolevassa ruumissa ja silmät menettävät kiiltonsa muuttuen näin sameiksi.

Viiden päivän päästä uhrin iirikset muuttuvat verenpunaisiksi tai mustiksi, ja hänen tunteensa niin sanotusti kylmenevät inhimillisestä epäinhimillisempään suuntaan, vaikka onkin olemassa vampyyreita jotka ovat onnistuneet torjumaan tämän muutoksen eivätkä edes muuttumisen jälkeen ole eronneet luonteellisesti entisestä.
Tässä vaiheessa verenkierto on myös lakannut kokonaan, ja iho tuntuu kylmältä eikä purtu itse pysty tuntemaan lämpöä jollei ole ilmiliekeissä.

Kolmen viikon kuluttua tartunnan saanut alkaa janoamaan verta, ja tämä yleensä hämmentää uhria eivätkä he suostu juomaan sitä muista olennoista vasta kuin janokuoleman partaalla. Hallitsemattomasti käyttäytyvät vastasyntyneet vampyyrit juovat yleensä veret pienkotieläimistä, kuten kanoista ja lemmikeistä, mutta voimien vahvistuessa hekin siirtyvät suurempiin eläimiään: esim. hevosiin ja lehmiin.
Verenhimo on yleensä vielä niin suurta, että usea vampyyri pyritään tappamaan heti "alkuvuosinaan."
Vampyyrilla ei kuitenkaan ole kulmahampaita vielä näin aikaisessa vaiheessa, vaan he käyttävät valtimoiden puhkomiseen veistä ja juovat valuvan veren joko suoraan haavasta raivokkaasti imemällä tai antavat sen valua mukana olevaan astiaan.

Lopullinen muuntuminen tapahtuu hieman yli kuukauden kuluttua puremasta, kun vampyyrille kasvaa noin 1,5-2cm pituiset terävät kulmahampaat ja petomaisen terävät kynnet lähitaisteluun yhdessä lihasvoiman kanssa. Nämä piirteet eivät kuitenkaan tule esille kuin silloin jos vampyyri itse haluaa. Täten he sulautuvat jo alussa yhteiskuntaan, eivätkä eroa muista kuin tavattoman kalpealla ihollaan.
Viimeisessä vaiheessa veretetyn voimat kasvavat viisinkertaisesti tavallisen ihmisen voimiin verrattuna. He myös pystyvät liikkumaan todella nopeasti - vampyyrin vahvuudesta ja iästä riippuen jopa niin nopeasti ettei ihmissilmä pysty sitä näkemään. Aiemmin samenemisen ansiosta huonontunut näkö taas paranee niin paljon, että silmät kykenevät kissojen tapaan näkemään pimeässä. Pimeänäkö on tärkeä piirre auringonvalolle heikoksi muuttuville vampyyreille, sillä he yleensä metsästävät öisin.
Vampyyri alkaa vasta tässä vaiheessa himoita ihmisen tai muun kahdella jalalla kulkevan olennon verta.


Muuta:

Vampyyrin vanhetessa voimat kuten nopeus ja vahvuus kasvavat iän myötä.
Joidenkin 1000-vuotta lähentelevien tai muinaisvampyyrien tiedetään osaavan manipuloida ihmismieliä.
Vampyyrin aikakausia sitten paikoilleen jämähtänyt kuollut veri on paksua kuin liisteri, ja yleensä mustaa mutta silti arvokasta. Vampyyrin veren tiedetään parantavan kaikennäköisiä haavoja tai jopa antavan juojalleen yliluonnollisia kykyjä pariksi päiväksi, mutta veren saaminen tai ostaminen pimeiltä markkinoilta on vaikeaa. Niin sen hinnan kuin vaikean saatavuudenkin takia.

Heikkoudet:

- Vampyyrit ovat heikkoja auringonvalolle, ja menettävät sen alla voimiansa.

- Raakametallit, kuten hopea, vaikuttavat varsinkin vampyyreihin negatiivisesti. Täysvampyyri pystyy taistelemaan hopeaa kantavaa henkilöä vastaan, mutta menettää auringonvalon tapaa voimiaan.
Vähävampyyri taas ei pysty edes taistelemaan tuolloin toisin kuin muinaisvampyyrit jotka ovat aikojen saatossa kehittäneet immuniteetin hopeaa kohtaan.
Hopea voi tappaa vampyyrin jos se joutuu kosketuksiin sairastuneen ihon kanssa useasti, ja vaikka ei joutuisikaan niin jo aiheutuneet palovammat ovat viikkojen ajan kipeitä eivätkä ne parane helposti. Metsästäjät hyödyntävät vampyyrien tapossa kantamalla mukanaan juuri tätä metallia - mielellään ristin muodossa - koska tietävät sen heikentävän useimpien voimia.

- Kaikki pyhyys on vaarallista pimeä auraiselle vampyyrille sekä vähävampyyrille. Muinaisvampyyrien oma vahva pimeä aura taistelee pyhyyttä vastaan ja pystyy täten viettämään esimerkiksi enkelin seurassa enemmän aikaa kuin kaksi muuta.


Hierarkia:

Vampyyrit elävät yksilöinä, mutta silti heillä on vahva hierarkia eli arvoasemat. Vampyyrit kunnioittavat omaa rotuaan ja vahvempia yksilöitään. Arvoasemat menevät kutakuinkin näin:
1. Vähävampyyrit ovat arvoasteikoissa viimeisiä ja he ovat myös heikoimpia. Vähävampyyrit eivät kykene verettämään, eivätkä muutkaan voimat ole mitään mittavia. Vähävampyyrit ovat syntyneet epäonnistuneesta veretyksestä - syy epäonnistumiselle löytyy yleensä verettäneen vampyyrin syljen perimästä.
2. Täysvampyyrit. Ylempänä kuvatut olennot.
3. Muinaisvampyyrit. Muinaisvampyyrit ovat vahvimpia, vanhimpia ja arvostetuimpia koko vampyyriyhteisössä. Nämä vampyyrit taitavat yleensä verimagian.

Useat vampyyrit noudattavat yllämainittua järjestelyä, mutta jotkut eivät siitä välitä.


Surmaaminen:

Muiden heikkouksien lisäksi vampyyrit ovat heikkoja tulelle, ja tämä on yleisin tapa jolla voi surmata vampyyrin lopullisesti jos muodostettu tuli on tarpeeksi kuumaa ja saa vampirismista kärsivän ilmiliekkeihin. Tämän jälkeen kuolleen vampyyrin sydämeen yleensä lyödään varmuudelta vielä vaarna.
Toinen tapa tappaa vampyyri on lyödä hopeaseoksesta tehty ja kirkon siunaama miekka sydämeen. Normaalilla miekalla tehty haava nimittäin paranee minuuteissa tai jopa sekunneissa riippuen vampyyrin iästä, sekä haavan suuruudesta.