Haltiat

Yleistä:


Yleisesti ottaen haltiat ovat rotuna ylpeitä enemmän tai vähemmän siitä että he kuuluvat niin jaloon lajisukuun. Ylpeimmät haltiat eivät suvaitse heistä käytettävän edes nimeä suippokorva sillä kyseinen nimi on halventava.
Haltiat ikääntyvät huomattavasti tavallista ihmistä hitaammin ja näin ollen myös lapsesta vanhuusikään kehittyminen on hitaampaa.
Noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen haltia kasvaa kuten ihminen, sen ikävuoden ylitettyään vanheneminen hidastuu huomattavan paljon.
300-vuotiaalla haltialla saattaa vielä hyvin olla hivenen lapsenpyöreyttä kasvoissaan. 600-700 vuotiaana sukupuolesta riippumatta haltia alkaa jo näyttämään aikuiselta myös kehonkielisesti niin kuin kasvoiltaan.

Ikääntyminen haltioilla näkyy vasta noin 3000-4600 ikävuoden välissä - silloinkaan he eivät vanhene radikaalisti vaan ensimmäiset uurteet kasvoilla, hiusten harmaantuminen ja ryhdin huonontuminen näkyvät päällepäin. Huhutaan että haltiat olisivat ainoita olentoja jotka olisivat saaneet onnekseen ikuisen elämänlangan, mutta totuus on se että haltiat eivät elä kovinkaan paljon ylitse 5600 ikävuoden. Haltioiden pitkäikäisyyden vuoksi heitä ohjataan sivistykseen oppimisen ja lukemisen kautta.
Haltiakansa on ei poikkea kovinkaan paljon ihmiskansasta, ainoa poikkeus ihmisiin nähden on heidän kevyt ja hoikan siro ruumiinrakenteensa sekä suipot korvankärjet. Juuri tämän kyseisen ruuminrakenteensa takia haltiat ovat nopeita ja sulavia liikkeissään mikä puolestaan auttaa heitä tekemään taistelutilanteissa terävempiä ja nopeempia liikkeitä - toisin kuin he käyttäisivät fyysistä voimaa mitä haltioilta ei löydy kovinkaan paljoa.
Haltiamiehillä ei kasva parta, he ovat aina sileäkasvoisia, haltiat ovat myös ainoa rotu joilla ei kasva laisinkaan ihokarvoja.

Haltiat puhuvat yhteistä kieltä jonka nimi on miroir(*). mutta murteelliset tai paikkakohtaiset erot kielessä saattavat aiheuttaa epäselvyyksiä kahden haltian kommunikaation välille.

Tarina kertoo, että haltiat eivät kuolisi muuta kuin fyysisesti. Esimerkiksi luonnonläheisten haltioiden - kuten salohaltioiden - huhutaan muuntautuvan sieluineen. He toki kuolevat, mutta sielu ikäänkuin jää maanpinnalle eikä rinnakkaisulottuvuuteen.
Naispuoliset haltiat taas voivat muuttua dryadeiksi ja nymfeiksi.


HALTIAT ANGARTHISSA:

Angarthia asuttaa yllättävän moni haltia, ja nämä toimiat yleensä kaupungin korkeimmissa viroissa kuten poliitikkoina, virkamiehinä tai upseereina kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla kasarmilla missä tulevia kaartilaisia tai tavallista armeijaa koulutetaan. Mutta toki on myös olemassa haltioita jotka tekevät samaa kuin muutkin tavankansalaiset tai ovat erehtyneet rikolliselle polulle. Osa kaduilta löytyvistä suippokorvista saattaa olla myös kotoisin muualta tai ainoastaan vierailemassa omasta kotimaastaan.

Suurhaltiat ovat hyvin ylhäisen arvonsa tiedostavia, täysin puhdasrotuisia haltioita joiden sekaantumista muihin haltiarotuihin tai pahimmassa tapauksessa ihmiseen pidetään erittäin vastenmielisenä. Ylpeytensä vuoksi suurhaltiat ovat lähes poikkeuksetta omaa etuaan tavoittelevia, kunnianhimoisia ja joidenkin silmään myös hivenen koppavia luonteenpiirteissään.

Ulkonäöltään suurhaltiat ovat lähes jumalolennon kaltaisesti täydellisen kauniita sekä aina vaaleapiirteisiä. Iho on virheetön ja valkean vaalea. He ovat kapeakasvoisempia kuin useimmat haltiarotuista korkeine poskipäineen. Täysin puhdasverisen suurhaltian silmät ovat puolestaan vaaleansiniset tai tummansiniset. Suurhaltiat syrjivät jopa niin pienestä geenivirheestä kuin silmien sinermättömyys lajitovereitaan epäkelvoksi puoliveriseksi. Hiukset kertovat kaikkein eniten suurhaltian arvokkuudesta - mitä pidemmät ja hyvin hoidetut hiukset suurhaltia omistaa sitä paremmassa arvossa hän on verrattuna muihin suurhaltiatovereihinsa. Tämä piirre on hyvin yleinen etenkin mieshaltioiden keskuudessa - heillä ei lihasmassa kerro arvokkuudesta vaan kauneus ja hyvin hoidetut hiukset joita ei heidän elinkaaren aikana ole kertaakaan leikattu. Toisin kuin yleensä luullaan niin hiukset eivät myöskään kasva yhtä nopeast kuin ihmisillä. Ruumiinrakenteeltaan he eivät poikkea juurikaan siitä muotista mihin kaikki haltiat ovat valettu - he ovat kevytrakenteisia ja hoikkia.

Pukeutumistyyliltään suurhaltiat ovat armottoman pröystäileviä. Mitä kalliimpi kaapu sitä korkeammalla arvoasteikossa kyseinen suurhaltia on. He pukeutuvat hyvin usein ilmaviin ja kalliista kankaista vaikeastikkin räätälöityihin asukokonaisuuksiin joissa on esimerkiksi käytetty silkkiä tai satiinia. Näin pyrkivät tekemään myös rahvasta edustavat suurhaltiat, sillä ulkoinen olemus on heille tärkeää. Väriskaala vaatetuksessa on suuri sillä suurhaltiat eivät ole nirsoja sen suhteen.
Naiset käyttävät aina pitkiä mekkoja tai hameita eivätkä pukeudu ala-arvoisesti missään vaiheessa housuihin. Korut ovat yleisiä suurhaltioiden keskuudessa sukupuolesta riippumatta, varsinkin erilaiset sormukset sekä rannekorut jotka näyttävät erittäin hienolta maidon valkeaa ihoa vasten. Esimerkiksi tatuointeja tai kasvomaalauksia suurhaltiat eivät hyväksy sillä ne pilaavat puhdasrotuisen ihon täydellisyyden.
Suurhaltiat ovat haltiaroduista pitkäikäisimpiä ja jossain määrin myös kestävempiä. Tämä jaheille tyypillinen luonne saa monet ko. rodun edustajista kunnostautumaan edes jollain tavalla sotilaalla, vaikka eivät siitä ammattia tekisikään. Suurhaltiat ovat erityisen mieltyneitä miekkojen ja jousien käyttöön.


SUURHALTIAT ANGARTHISSA:
Suhteellisen harvalukuiset suurhaltiat ovat levittäytyneet yhteiskunnan eri tasoille, mutta edellä mainitut seikat eivät ole muuttuneet edes Angarthissa. Kaartissa tiedetään toimivan ainakin muutama lajin edustaja ja eniten heitä löytyy hallituksen eri rattaista muun muuassa politiikkoina ja virkamiehinä.

Kruununperijä Aldir Vendrelin lähimmät hovimiehet ovat tiedetysti suurhaltioita, kuningasperhe on muutenkin osoittanut prinssin toimilla erityistä mielenkiintoa kyseisen rodun kulttuuria kohtaan.

LEHTOHALTIAT:


Toisin kuin serkkunsa suurhaltiat ovat lehtohaltiat hivenen säyseämpää kansaa.
Ruumiinrakenteeltaan lehtohaltia on aavistuksen verran harteikkaampi ja rotevampi kuin esimerkiksi suurhaltia, silminnähden ero ei kuitenkaan ole suuri, mutta nämä kaksi rotua erottaa toisistaan selvästi jos heidät näkee. Lehtohaltian ihonväri on paljon kalpeaa kermaisempi, joskus myös päivittyneen ruskea johtuen lähinnä siitä että he ovat tekemisissä paljon auringon valon kanssa sillä he asuvat nimensä mukaisesti (yleensä) lehdossa. Lehtohaltiat tunnetaan myös salo,-metsä tai aarniohaltioina.
Hiustenväri vaihtelee siinä missä heidän silmiensäkin väri. Punahiuksiset lehtohaltiat tai haltiat muuten vain ovat erittäin harvinainen näky ja tuskin ovat syntyperältään täkäläistä kansaa. Kuten kaikki muutkin haltiakansat ovat lehtohaltiatkin kauniita ja sirokasvoisia oli kyse sitten maskuliinista tai feminiinistä.

Vaatetuksessaan lehtohaltiat suosivat kaikkea mikä on käytännöllistä ja mukavaa yllä. Talvisin he pukeutuvat tietenkin turkiksiin ja kaikkeen jotka pitävät heidät lämpimänä - kesäisin puolestaan hyvin vähäisesti. Värimaailmaan kuuluu kaikki maanläheinen ja koruton. Hyvin usein lehtohaltia kantaa mukanaan jotakin asetta oli se sitten tikari, miekka tai jousipyssy. Kuten kaikki haltiat ovat lehtohaltiatkin taitavia käsistään, hyvin suuri osa lehtohaltioista saa elantonsa tekemällä koruja tai olemalla seppä joko aseita takoen tai hevosia kengittäen. Heidän elämänsä metsäkaupungissa on hivenen inhimillisempää kuin esimerkiksi suurkaupungissa elävien suurhaltioiden sikäli mikäli lehtohaltioiden lapset opetetaan työhön jo varhaassa esiaikuisuuden iässä noin 500-600 vuotiaana. Mieleltään lehtohaltiat ovat avarakatseisia ja suvaitsevaisia kuitenkaan unohtamatta ylpeyttään omaa rotuansa kohtaan.


LEHTOHALTIAT ANGARTHISSA:

Lehtohaltiat ovat kaupunkivaltion satunnaisia vierailijoita lähimantujen kodeistaan tai suuremmista valtakunnista, eikä heitä asu Angarthissa vakituisesti.

KUUHALTIAT:


Kuuhaltiat polveutuvat vuorihaltioista jotka nimensä veroisesti asuivat vuoristoissa. Kuuhaltia nimikkeen tämä kansa on saanut siitä että heidän kansana eli lähimpänä taivaalla öisin loistavaa kuuta asuttaessaan Elonielia joka on/oli vuorivaltakunta pohjoisessa.

Vaikka kuuhaltiat ovat toki haltioita, puuttuu heiltä jokin pieni piirre joka ei tee heistä niin lumoavan kauniita kuin muista haltiaroduista. He ovat kasvoiltaan kansa joissa näkyy talven pakkasten purevuus ja kansan jurous - nimittäin kuuhaltiat eivät ole järin puheliasta kansaa eivätkä mielellään ota kontaktia muihin rotuihin.
He ovat yhtä kalpeita iholtaan kuin hopeisen kajon luova kuu. Joissakin tapausissa heidän ihonsa voi muistuttaa myös tuhkan harmaata. Hiukset ovat useimmiten hopeiseen vivahteeseen taittavia, valkosia tai jossain tapauksessa myös synkän mustia. Kuuhaltian korvat ovat aavistuksen muita haltiarotuja pidemmät ja voivat taittaa väriään kärjistään jopa hivenen siniseen.
Ruumiinrakenne ei juurikaan poikkea muista haltiaroduista paitsi pituuden puolesta sillä kuuhaltiat ovat muita haltioita lyhyempiä. Kuuhaltian tunnistaa myös usein siitä miten heidän ihoaan on tatuoitu tai maalattu noella. Heidän otsaansa voi koristaa vanhoillinen puumerkki tai käsivarttaan laaja tatuonti.

Vaatetuksissaan kuuhaltiat käyttävät perin mystisiä värejä kuten tumman purppura, turkoosi, myrkyn vihreä tai smaragrin sininen ja useat muut siniset värisävyt. He käyttävät lähes aina kaapumaisia vaatteita, pitkiä laahuksia ja suurihuppuisia viittoja. Tämäkin pukeutumistapa juontaa lähtönsä siitä miten kuuhaltiat ovat tottuneet pitämään kylmän loitolla asuessaan vuoristolla. He eivät siis kavahda kylmää ilmaa tai lunta - päin vastoin.

KUUHALTIAT ANGARTHISSA:

Sekalaisesti niin turisteja kuin asukkaitakin. Eivät poikkea tai eroa tavallisuudesta kuin rodultaan.