Mana

Mana yleisesti:

Mana on eräänlaista maailmassa vallitsevaa energiaa, jonka liikkeet pystyvät havaitsemaan vain harvat. Maagit hyödyntävät manavirtaa magiankäytössä. Varsinkin aloittelevien maagien on hyödyllistä opetella ensin kaikki mahdollinen manasta ja sen turvallisesta hallitsemisesta ennen loitsujen harjoittamista, sillä pahimmillaan väärinkäyttö voi johtaa kuolemaan.
Mana ei  voi tietää käyttäjänsä voimakkuutta, minkä vuoksi kaikkien täytyy itse pitää huoli saamastaan energiamäärästä. Maagien suurin heikkous onkin juuri se mikä tekee heistä maageja.
Liiallinen määrä manaa voimakkuuteen verraten tappaa, mutta niin tappaa myös sen vähyys.
Manavarastot pyritään tämän vuoksi mukauttamaan taitotason mukaiseksi jo opiskelun aloittaessa.

Sen käyttöä myös vaalitaan viimeiseen saakka, sillä toisin kuin muilla uusiutuvilla energioilla, manan uusiutuminen eli regeneroituminen on hidasta. Mitä vahvemmaksi maagi vuosien saatossa tulee niin sitä hitaammaksi myös manankäytöstä palautuminen muuttuu, vaikka itse varastot kasvavatkin moninkerroin suuremmaksi kuin esimerkiksi noviisilla.  On maagikkoja joiden manavarastot eivät palaudu edes hitaasti vaan kuluessaan katoavat täysin, kunnes ehtyvät kokonaan.


Kuinka mana tappaa?
Kerralla liian paljon manaa käyttöönsä ottanut maagi kuolee niin sanotusti "yliannostukseen".
Vaarallisen suuri määrä sitä tappaa noin 48h sisällä, kun taas pienempi annos aiheuttaa vain vakavanpuoleisia ruumillisia vammoja - molempien oireet vaihtelevat käyttäjäkohtaisesti ja kaikki eivät edes tajua tilaansa ennen kuin on liian myöhäistä.
Manan yliannostus johtuu yleensä käyttäjän itsensä tekemästä virheestä ja on peruuttamatonta, mutta on olemassa myös loitsijoita jotka käyttävät manaa tietoisesti kaltaisiaan vastaan.
Näitä yksilöitä yleensä halveksitaan laajasti maagien keskuudessa sillä enemmistö heistä pitää overdosen aiheuttamista toiselle anteeksiantamattoman raukkamaisena tekona.
Tekoa kutsutaan epävirallisesti manasurmaksi ja siitä kiinni jäänneille kostetaan usein joukolla. Mikä taasen on harvinaista maagikoille, jotka eivät erillisiä kiltoja tai vastaavia lukuunottamatta ole tiivis yhteisö.
Manasurma näyttääkin olevan yksi niistä asioista, minkä tapahtuminen saa taidoiltaan, voimaluokiltaan ja luonteeltaan täysin erilaiset maagit lyöttäytymään yhteen edes kerran elämässään. Keskinäisen joukkokoston tiedetään valitettavasti olevan paljon julmempi tapa kuolla kuin varsinainen manasurma. Koston suorittamiselle on jopa oma kirjoittamaton sääntönsä ja sitä pidetään yhtä oikeana kuin maagien muitakin ns. sisäisiä lakeja.

                                               ----

Toinen tapa kuolla manan vuoksi on varaston päästäminen kriittisen alhaiseksi, jolloin sen palautuminen joko pysähtyy täysin tai vaihtoehtoisesti maagin oma palautumisnopeus ei pysy tahdissa heikkenemisen kanssa.
Näissä tapauksissa kuolemalla ei ole kiire viedä uhriaan, mutta loppumaisillaan (tai jopa loppunut) oleva mana vie hengen noin kuudessa viikossa. Todennäköisyys selvitä on suurempi kuin yliannostuksesta, mutta ilman ulkopuolista apua yleensä mahdotonta.

Maagikot ovat käsittämättömän riippuvaisia manavarastonsa tasapainosta, joten sen horjahtaminen pakkasen puolelle saa ensinnäkin kunnon romahtamaan jo päivässä. Seuraavaksi iskevät flunssamaiset oireet, kuume ja muut harmittomilta vaikuttavat pikkuasiat. Uhri alkaa kärsiä myös unettomuudesta. Maagin olemus muuttuu jo kahdessa viikossa heikoksi.
Hänen hiuksensa haurastuvat, katseesta tulee tyhjä ja lasittunut eikä luonne ole enää entisellään vaan esimerkiksi iloisesta sekä sosiaallisesta maagista voi tulla yllättäen erakkoluontoinen ja ilkeä.

Neljäntenä viikkona unettomuus on jo jatkuvaa ja sairas alkaa kokemaan aistiharhoja sekä kipua ympäri vartaloa - varsinkin selässä sekä nivelissä. Oireet lisääntyvät ja pahenevat päivittäin, kunnes vartalo sanoo itsensä irti viimeisellä viikolla. Tällöin avun hakeminen on jo turhaa joten varastoa pitäisi saada kerrytettyä turvalliseksi jo ensimmäisten viiden viikon aikana.
Kriittisen alhaista manavarastoa voisi kutsua maagimaailman nopeasti eteneväksi syöväksi, johon "sairastuminen" on yleisempää kuin yliannostukseen. Hyvin moni nimittäin liioittelee palautumisnopeutta mielessään.

Kuten yliannostusta, myös tätä tapaa on käytetty manasurman toteuttamiseen ja on aivan yhtä anteeksiantamaton kuin ensimmäinenkin. Tällöin surmaajan tosin täytyy pitää huoli ettei uhri pääse hakemaan apua.